aapo_1.jpgYhteystiedot:

Kirsi.Tanskanen-Kolehmainen@kolumbus.fi

+35850 4583923

Kissan nimi

Mikä kissalle nimeksi? Siinäpä pulma!
Kun mietitte sitä, on mielenne pimeä
ja sanotte, että olen hullu ja julma
kun vaadin: KOLME. Kolme eri nimeä
pitää kissalla olla. Ensiksi nimi
kuten Mirri ja Murri ja Pekka ja Pelle
tai Eenokki, Emma, Pimpula ja Pimi.
Ne sopivat arkena jokaiselle.
Tai kenties teillä on herkempi kissi
tai makunne vaatii jotain hienompaa:
Siis Platon, Admetus, Elektra, Zeremissi,
kyllä niilläkin kissaa kutsua saa.
Mutta erityisnimi, jossa tuskin on järkeä,
mutta erityis-erikois-nimi kumminkin
pitää kissalla olla, sillä kissa on tärkeä
ja hännännosto käy hienommin
kun nimenä on jokin Bombaluriina
tai Munkustrappi tai Korrokopatti
ja viiksetkin sukii Fille Meliina
paljon kissamaisemmin kuin pelkkä Katti.
Mutta sitten on Nimi, jota kukaan ei arvaa
jota kissa ei paljasta milloinkaan.
Se ei liikuta edes viiksikarvaa
jos nimeä käytte utelemaan.
Vaan kun tapaatte kissanne aatoksissa,
niin syynä on tämä, se tietäkää:
Se miettii ja pohtii ja nauttii se kissa
omaa nimeänsä se nimeää,
sen pimeää nimeä
kimeänpimeää
sen Salaista Yksityisnimeä.

T.S. Eliot 1959
Suomentanut Kirsi Kunnas, julkaistu teoksessa Aarteiden kirja VII (toim. Kirsi Kunnas), WSOY